Valonlähteiden valosähköiset ominaisuudet vaihtelevat niiden erilaisista valon{0}}säteilyolosuhteista johtuen. Valonlähteiden oikea valinta edellyttää niiden sähköisten ominaisuuksien, valosähköisten ominaisuuksien ja soveltuvien tilanteiden ymmärtämistä.
Valonlähteiden luokittelu perustuu valonsäteilyn eri muotoihin. Se voidaan jakaa kahteen pääluokkaan: säteilyvalonlähteet ja kaasupurkausvalonlähteet. Edellinen käyttää sähköjohdon läpi kulkevaa sähkövirtaa sen lämmittämiseksi hehkuvaksi ja näkyvän valon lähettämiseksi. Jälkimmäinen hyödyntää sitä tosiasiaa, että elektronit virittävät tiettyjen alkuaineiden atomeja säteilyn tuottamiseksi.
Valaisimen tehokkuus: Se tarkoittaa valaisimen tietyissä olosuhteissa lähettämän valovirran arvon suhdetta kaikkien valaisimen sisällä olevien valonlähteiden lähettämien mitattujen valovirran arvojen summaan.
1/2 valaistuskulma: Kun lampun akseli on kohtisuorassa ja vaakasuora valaistusvoimakkuus tietyssä pisteessä vaakasuuntaisella pinnalla lampun alla on puolet valaistusvoimakkuudesta suoraan lampun akselin alapuolella, tämän pisteen ja valokeskuksen ja lampun akselin yhdistävän linjan muodostamaa kulmaa kutsutaan 1/2 valaistusvoimakkuuskulmaksi.
Valaisimien sijoittelun etäisyyssuhde
Jos kahden vierekkäisen samantyyppisen lampun välinen etäisyys on L ja lamppujen asennuskorkeus on H, niin etäisyys on L/H.
Upotettavat valaisimet: Valaisimet, jotka on upotettu kokonaan asennuspintaan.
Tavalliset lamput: Lamput, jotka suojaavat jännitteisiä osia, mutta joissa ei ole erityistä pölynkestävää, kiinteitä vieraita esineitä suojaavia ja vesi-pitäviä laatuja.